Hannah Jurvansuu

Joonas Jaaranen haastaa Kymen Sanomien lukijapalstalla 2.4. eduskuntavaaliehdokkaita esittämään ideologisia näkemyksiään talouskasvusta.

Maailman väestömäärä kasvaa, ja ihmisille tulisi taata edes kohtuullinen elintaso, minkä vuoksi talouskasvua tarvitaan edelleen. Vastuullisesti toimien talouskasvu ei tuhoa ympäristöä, ja ruokaa riittää kaikille, kun se jaetaan oikein. Ongelma ei liity resursseihin eikä talouteen vaan moraaliin.

Toisen maailmansodan jälkeisen jakautuneen Saksan historia on esimerkki siitä, että markkinatalous luo hyvinvointia paremmin kuin sosialismi. Kapitalismin heikkous on kuitenkin siinä, että ilman vahvaa kristillis-eettistä perustaa se muuttuu epäterveeksi. Pelkästään taloudellisesti rationaalinen ihminen on itsekäs ja maksimoi vain oman hyötynsä. Se johtaa riistoon, kateuteen ja luokkaristiiriitoihin. Sekä sosialismi että kapitalismi sellaisenaan sisältävät moraalisia puutteita ja tuhon siemenen.

Hyvä markkinatalous sisältää järjestelmän, jossa huolehditaan koko väestöstä, myös sairaista ja heikoista. Eduskunnan on säädettävä lait, jotka luovat mahdollisimman oikeudenmukaisen järjestelmän. Markkinavoimia tulee lainsäädännöllä ohjata ja rajoittaa. Liiketoiminnan on perustuttava asiakkaan todelliseen tarpeeseen eikä mielikuvien avulla myytyihin turhakkeisiin, jotka kuluttavat luonnonvaroja tai ovat haitaksi terveydelle. Tämänkaltaisten tuotteiden myyntiä tulisi verottaa ankarammin. Sen sijaan elämiseen välttämättöminä kuuluvien energian, asumisen ja ruuan verotus tulee säilyttää kohtuullisella tasolla. Vastuulliseen toimintaan kuuluu myös uusien puhtaiden tekniikoiden, bioenergian ja luonnonmukaisten maanviljelymenetelmien käyttö.

Talouskasvua tarvitaan, mutta sen tulee olla hallittua ja ottaa huomioon ympäristönäkökohdat. Lisäksi talouskasvun hyödyt tulee jakaa oikeudenmukaisesti kaikkien ihmisten kesken.

Hannah Jurvansuu, Hamina (kd)

Vaalien alla on kuultu tärkeitä ja tarpeellisia esityksiä moniin lapsiperheitä koskettaviin epäkohtiin. Kuitenkin perheiden ehkä kaikkein syvimmät tarpeet näyttävät edelleen jäävän lähes vaille huomiota.

Noin 30 000 suomalaista lasta kohtaa vuosittain vanhempien eron ja erilleen muuttamisen. Niissäkin perheissä, joissa halutaan pysyä yhdessä, sinnitellään usein vuodesta toiseen isojen ongelmien kanssa. Äidin ja isän tunnesuhteen sanotaan olevan lasten henkinen koti. Jos kotona on paljon riitaa ja epäsopua, lapsi reagoi uhmaamalla. Lasten henkiseen pahoinvointiin on havahduttu kouluissa ja päiväkodeissa. Koulukiusaajan kotitaustoista löytyy lähes poikkeuksetta perheväkivaltaa. Masennus ja mielenterveyden häiriöt ovat lisääntyneet.

Koko yhteiskunta heijastaa perheiden tilaa. Noin puolet suomalaisten avioliitoista päättyy eroon. Usein avioeron sattuessa asumiskustannukset tuplaantuvat ja toinen vanhemmista tulee toimeentulotuen tarvitsijaksi. Perheiden ongelmat ravistelevat kaikkia rakenteita. Samaan aikaan maamme koulutustaso on huippuluokkaa, mutta mikä taho antaisi perusopetusta siitä, miten tulemme toimeen toistemme kanssa ja kuinka rakennetaan kestävä ihmissuhde?

Ongelmat eivät korjaannu vain koulujen oppilasryhmäkokoja pienentämällä. Ensisijainen tuki tulisi kohdistaa sinne, mistä kaikki lähtee: koteihin ja perheisiin. Apua on olemassa, mutta resurssit ovat riittämättömät. Esimerkiksi neuvolajärjestelmässä keskitytään lähinnä lapsen fyysisen kehityksen tarkkailuun, vaikka hyvinvoinnin haasteet ovat aivan muualla. Lapsen tulevaisuuden kannalta on olennaista on se, millaisen kasvatuksen hän on saanut ja millainen on kodin ilmapiiri. Neuvolan perusrutiineihin tulisikin kuulua keskustelu esimerkiksi siitä, miten vanhemmat tulevat toimeen keskenään, mistä asioista tulee riitaa puolison tai lasten kanssa ja miten ongelmia perheessä käsitellään.

Lasten huostaanoton syynä on entistä useammin se, että nuori on ottanut perheessä ohjat käsiinsä eikä vanhemmalla ole häneen enää otetta. Syy ei kuitenkaan ole vanhemmissa, vaan tuen ja ohjauksen puutteessa. Lastensuojelussa on huomattu, että kun vanhemmat ovat saaneet tukea vanhemmuuden ja parisuhteen kysymyksiin, elämänhallinta on parantunut, ja lapsen huostaanotto on voitu välttää. Herää kysymys, onko esimerkiksi perheväkivaltaan turvautunut osapuoli missään elämänsä vaiheessa saanut ohjausta tunteiden ilmaisemiseen rakentavalla tavalla. Kaikille ihmissuhdetaidot eivät periydy syntymälahjana tai kodin perintönä. Väärien käyttäytymismallien poisoppiminen voi olla pitkä ja haastava prosessi, mutta aina vaivan arvoista.

Hannah Jurvansuu, nuorisotyönohjaaja, Hamina (kd)

Poliisiylijohtaja Mikko Paatero nosti TV-haastattelussaan 24.1. Suomen suurimmaksi turvallisuusuhkaksi syrjäytymisen kasvun. Syrjäytymisellä tarkoitetaan sitä, että ihminen joutuu esimerkiksi työttömyyden, alkoholinkäytön tai mielenterveysongelmien vuoksi sivuun normaalista elämästä eikä koe voivansa itse parantaa tilannettaan millään tavalla. Syrjäytymisestä johtuvat väkivaltarikokset ovat lisääntyneet hälyttävästi. Esimerkiksi alkoholiin liittyviä tapaturma- ja väkivaltakuolemia on maassamme vuosittain noin tuhat ja väkivaltarikoksia monikymmenkertainen määrä. 

Jos maatamme kohtaisi sotilaallinen uhka, olisimme todennäköisesti kansakuntana rinta rinnan asemissa puolustamassa kotejamme ja lapsiamme. Puolustusmäärärahojen lisäystä tuskin moni asettaisi kyseenalaiseksi. Mutta kuka ottaa vakavasti, kun miehiä ja naisia kaatuu viereltämme sosiaalisista syistä? Syrjäytymispuheita on usein pidetty “sosiaalitätien höpötyksinä”, ja siksi on hyvä, että myös miehiset auktoriteetit nostavat keskusteluun sosiaalisia ydinkysymyksiä. Nyt tarvitaan jämeriä isänmaallisia toimenpiteitä kansamme turvallisuuden ja tulevaisuuden puolesta.

Ulkoisten elinolosuhteiden vertailussa Suomi on listattu viime syksynä jopa maailman parhaaksi maaksi, mutta tasan ei käy onnen lahjat Suomessakaan. Eriarvoisuus näyttää entisestään kasvavan. THL:n tuoreen kartoituksen mukaan heikoimman elämänlaadun riskiryhmään kuuluu lähes kolmannes suomalaisista. Pitkäaikaistyöttömät, työttömät nuoret, vähävaraiset lapsiperheet ja yksinhuoltajataloudet ovat kaikkein tiukimmilla. Henkiset, sosiaaliset ja taloudelliset ongelmat keskittyvät yhä useammin samoihin osoitteisiin. Seuraa masennusta, mielenterveyden häiriöitä, ihmissuhteiden rikkoutumisia, alkoholisoitumista ja yksinäisyyttä. Kun tuohon kierteeseen joutuu, niin sieltä onkin vaikeampi löytää enää ulos.

Arkielämän ongelmatilanteissa apua tarjoavien viranomaistahojen resurssien on oltava sellaiset, että kansalaisten luottamus avun saamiseen säilyy. Tarvitaan hyvä sosiaalitoimi ja nykyistä tasaisempi tulonjako. Rikosten määrää voidaan vähentää puuttumalla jo mahdollisimman varhain syrjäytymiseen, koulukiusaamiseen ja perheongelmiin. Usein syrjäytymiskehitys alkaa jo alaluokilla. Suomen koulujärjestelmä suosii eteviä lapsia, jotka jaksavat lukea. Kaikki eivät pärjää vaikka kuinka tekisivät läksynsä, ja siitä seuraa turhautumista. Koulujärjestelmässä tulisikin huomioida paremmin toiminnalliset pojat. Kaikilla ei ole varaa edes hyviin harrastuksiin. Moni menettää elämänsä hallinnan yhä nuorempana. Myös päihdeongelmien hoito on tehokasta rikostorjuntaa.  

Kun elämä potkii päähän, erilaisilla yhteisöillä on tärkeä merkitys siinä, ettei elämänhallinta pääse karkaamaan käsistä. Ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi edellyttää ihmisten keskinäistä huolenpitoa ja toimivia ihmissuhteita. Siksi on tärkeää vahvistaa yhteisvastuuta ja luoda edellytyksiä yhteisöllisyydelle. Usein esimerkiksi työttömät on leimattu itse ongelmiensa aiheuttajiksi. Vaatii yhteiskuntarakenteiden ja asenteiden muuttamista, että jokainen voi kokea itsensä täysivaltaiseksi yhteiskunnan jäseneksi, jolla on mahdollisuus itse osallistua ja vaikuttaa elämäänsä. Uusien trendien valossa erilaisilla elämäntapayhteisöillä voisi tulevaisuudessa olla merkittävä rooli myös työllistäjinä.

Isänmaan puolustaminen merkitsee huolenpitoa koko yhteiskunnasta ja kaikkien väestöryhmien hyvinvoinnista.

Hannah Jurvansuu, nuorisotyönohjaaja, Hamina